Soitin tänään (toistamiseen) Tampereelle Hakametsän eläinlääkäriasemalle keskustellakseni kaihia leikkavan lääkärin kanssa hieman Tarmon tilanteesta. Hän ei tietenkään ollut paikalla ja minulla meinasi palaa käämit. Aina joku on lomalla tai ei muuten vaan tavattavissa ja minä kun en ole kaikkein kärsivällisin tyyppi. Olen nyt odottanut kohta 1,5 kk jotta saisin keskustella eri vaihtoehdoista henkilön kanssa joka niistä tietää eniten!!! Onneksi henkilö langan toisessa päässä oli erittäin ystävällinen ja osasi vastata hyvin moniin kysymyksiin joita mielessä liikkui. Nyt sitten uusi yritys perjantaina klo 11, jospa tämä vaikeasti tavoitettava henkilö oli sitten saatavilla. Nyt huomaa, että varsinkin lenkillä Tarmo katsoo epäluuloisesti kauempana olevia, vastaan tulevia erikoisia liikkujia, esim. tänä aamuna piti ihan murista rullatuolilla liikkuvaa vanhusta. Eli huonosti näkeminen tekee Tarmon epävarmemmaksi mikä on tietysti hyvin luonnollista.
Nyt sitten taas vain odotellaan sinne perjantaihin saakka. Nyt jo kauhistuttaa se kaikki rumba mitä seuraa jos leikkaus suoritetaan: veri- ja pissakokeita, hammakiven poisto jne. puhumattakaan jälkihoidosta. Onneksi Noora on hyvin sitoutunut hoitamaan, nytkin silmätippojen laittaminen on ollut paljolti Nooran vastuulla ja hän aivan uskomattoman tunnollisesti sen tehnyt. Se on yksi syy miksi uskallan miettiä vakavasti leikkausta: mikäli olen itse estynyt hoitamasta Tarmoa niin Noora tekee sen varmasti ja yhtä hyvin. Sekin kertoo kuinka tärkeä Tarmo on Nooralle ja se myös on yksi syy mahdolliseen laikkaukseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti